Ammattipedagogiikka by Tiiu Tenno: Käyttäjän Tiiu Tenno blogi : Tieteellisen tiedon rajallisuus osa 1

Tieteellisen tiedon rajallisuus osa 1

Posted by Tiiu Tenno on 04 November 2013, 2:40 PM

Tämä on kirjoitukseni vuodelta 2010 ja käsittää mm. tutkimuseettisia ongelmia

Johdanto 

Tämän esseen päätavoitteena on oppia ymmärtämään tieteellisten tutkimusten yleistyttävyyden mahdollisuuksia ja rajaoja. Kirjoittamisessa etenen opintojaksokuvauksessa esitettyjä ydinasioita seuraten. Esseen alussa selvitän keskeiset käsitteet, joihin tutustuin perehtymällä opintojakson kirjallisuuteen. Varsinainen essee on kaksiosainen. Esseen ensimmäisessä osassa tarkastelen tutkimusetiikan kysymyksiä muun muassa Arja Kuulan (2006) kirjaan Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys nojaten. Käytän myös muita tutkimusetiikka-otsikolla olevia lähteitä. Aihetta käsittelevistä lähteistä minulle oli mielekkäin Tutkijan eettiset valinnat (Karjalainen, Launis, Pelkonen, & Pietarinen 2002).  Tutkimusetiikan tarkoitusta selvittäessäni perehdyn myös Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tehtäviin. 

Seuraavaksi tuon käsitteet käytännön tutkimustyön kontekstiin ja pyrin selvittämään, mitä edellytyksiä tutkimustulosten yleistettävyys vaatii. Ennen varsinaisen asian käsittelyä pysähdyn tieteenfilosofian peruskysymyksissä, joita pyrin ymmärtämään muun muassa Ilkka Niiniluodon erityisesti ”aloitteleville filosofeille” selkokielisesti kirjoitettujen tekstien avulla. Perehdyn käsitteisiin validiteetti ja reliabiliteetti sekä sitä kautta tutkimustulosten yleistettävyyden arviointiin. Kurssikirjallisuudesta oli tarkoituksena pohtia Steinar Kvalen kvalitatiiviseen tutkimukseen liittyviä kirjoituksia. Löysin kurssikirjaluettelossa mainittua uudemman lähteen, jota pääsääntöisesti käytin. Koska oma tutkimukseni on kvantitatiivinen, hain siihen soveltuvaa kirjallisuutta itse. Lopuksi arvioin omia väitöskirjatutkimukseni tutkimuksellisia valintoja, validiteettia ja reliabiliteettia. 

Esseen toisessa osassa tarkastelen tutkimusraportteja, joita olen hyödyntänyt oman tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen laatimisessa ja vahvistamisessa. Tarkasteltavien raporttien valinnan lähtökohtana oli se, että sekä laadullinen että määrällinen tutkimusperiaate ovat edustettuna. Valinta oli mahdollista tehdä myös niin, että se palvelee omaa tutkimusta. 

Käsitteiden määrittelyä 

Tieteenfilosofia ja tieteenteoria tutkivat tieteen luonnetta tai olemusta, mitä tiede on ja millaista sen tulisi olla. Tieteenfilosofian taustalla käsitellään neljää perusoletusta, joita ovat ontologia, epistemologia, logiikka ja teleologia. Lisäksi tieteenfilosofiaan liittyy läheisesti tieteen etiikka, johon palaan piakkoin. Tieteenfilosofiaksi määritellään filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon luonnetta eli se pyrkii vastaamaan kysymykseen, mitä tiede on. Yleinen tieteenfilosofia pohjautuu tietoteoriaan eli epistemologiaan, tiedon luonteen, muodon, hankintaedellytysten ja pätevyyden tutkimukseen. Erikseen nousi esiin käsite tieteenteoria. Tieteenteorialla viitataan tieteenfilosofian lisäksi erityistieteiden, kuten esimerkiksi sosiologian, psykologian, biologian, taloustieteen hyödyntämiseen. (Niiniluoto 1994, 2002.) Tietoteoria käsitteenä näyttäisi olevan epistemologian synonyymi. 

Haluisin aloittaa keskustelun tieteenfilosofiasta Jaakko Hintikan sanoin: ”Kysymys on, millaisella tieteenfilosofialla on todella jotakin annettavaa todelliselle tutkijalle, aivan riippumatta siitä, onko tämä tieteenfilosofia apriorista, empiiristä, deskriptiivistä tai normatiivista.” Tällä fraasilla Hintikka reagoi Sami Pihlströmin kirjoittamaan arviointiin Tieteessä tapahtuu -aikakauskirjassa 5/2001. Arviointi koski Hintikan kirjaa Filosofian köyhyys ja rikkaus

Ennen tieteenfilosofisia pohdintoja on hyvä ottaa selvää, mitä tiede on? Oletettavasti jokaisella tutkijalla on oma käsityksensä tieteestä. Tiedekäsitykseen vaikuttavat tutkijan näkemykset tieteen tehtävästä, asemasta, metodeista, tuntomerkeistä ja suhteesta etiikkaan (Karppela 2006, 17). Tiedekäsityksen kautta voidaan tehdä myös olettamuksia käytettävistä metodeista. Metodologisena järjestelmänä tieteen tehtävänähän on etsiä totuutta mahdollisimman luotettavin menetelmin. Jo kurssikirjasta Tietoteoria (Lammenranta 1993) ilmenee, ettei yksiselitteisiä näkemyksiä edes siitä, mitä tieto, ei ole. Tiedonhankintamenemistä ovat filosofit ja oppikirjojen kirjoittajat yhtä lailla eri mieltä. Jokaisen tutkijan täytyy siis valita koulukunta ja sitoutua siihen. 

Myös tämän esseen keskeiset käsitteet reliabiliteetti, validiteetti ja etiikka voidaan kuvata useasta eri näkökulmasta. Kuvauksen taustalla vaikuttaa selvästi tiedekäsitys. ”Tieteen yhteydessä puhutaan usein paradigmoista, jotka sisältävät jonkin tieteenalan keskeiset lähtöoletukset, sen teoreettisen ytimen, jota ei yleensä kyseenalaisteta, metodologiset sopimukset käyvästä tutkimuksesta,” kirjoittavat Alkula, Pöntinen ja Ylöstalo (2002, 17) sosiaalitutkimusta silmällä pitäen. He tarkentavat, että sosiologia tieteenalana on paradigmaattisesti hyvin hajanainen niin teoreettisesti kuin empiirisestikin. Hajanaisuus saattaa näyttäytyä ristiriitoina menetelmien valinnassa. On selvä, että luonnontieteeseen soveltuvat menetelmät eivät aina ole parhaita valintoja ihmistieteissä.  

Huomaan olevani tutkija, jolle tiede ja tieteellinen tutkimus saavat merkityksensä hyötyaspektin kautta. En luultavasti kiinnostuisi perustutkimuksesta, vaan alani olisi soveltava tutkimus. Olen jonkinlainen popperilainen1 realisti. Jos olisin filosofi, olisin pragmatistinen filosofi, joka lähtee tutkimuksessaan liikkeelle siitä, että käsityksemme ovat muodostuneet vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa ja niitä käsityksiä voidaan aktiivisesti korjata ja muokata. Minulle tieteenfilosofian peruskysymyksenä ei ole pelkkä totuuden etsintä, vain tavoitteeni on pragmaattinen. Toisin sanon – motivaationi ei riittäisi hyödyttömän tutkimuksen tekemiseen. Juuri tästä syystä en pelaa minkäänlaisia pelejä. 

Tiede kuitenkaan ei ole pelkää käytäntöä. Useampi nykytiede on aikoinaan eriytynyt filosofiasta. Tieteelle ei ole olemassa yhtä samanaikaisesti suppeaa ja kattavaa määritelmää. Niiniluodon (2002, 13) mukaan tieteellä tarkoitetaan a) tulosten näkökulmasta luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien tietojen systemaattista kokonaisuutta ja b) prosessin näkökulmasta luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien tietojen järjestelmällistä ja järkiperäistä tavoittelua. Tieteen metodi ei nouse tässä määritelmässä esiin. Myöhemmin Niiniluoto (2002, 31–35 ) pohtii tieteenalojen ja luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välisiä eroja ja kirjoittaja pääsee pohtimaan myös tieteen menetelmiä. On selvä, että tieteen erottavat muista inhimillisistä toiminnoista ne menetelmät, joilla tieteellinen tieto hankitaan. 

Minulle kasvatustieteilijänä tiede on eräänlainen keskustelufoorumi. Olen aikoinaan tenttinyt julkilausuman Tieto on taas "tosi, perusteltu uskomus",…  kunnes toisin todistetaan. Viittaan popperilaiseen falsifiointiin. Tiedon mahdollisuuteen, luonteeseen ja uskomusten oikeutukseen liittyviä yleisiä kysymyksiä tutkii tietoteoria (Lammenranta 1993, 8). Tietoteorian käsittely kuuluu opintojakson Epistemologia ja tietokritiikki esseehen, joten en käsittele asiaa tällä tarkemmin. Teorian käsitteenä ymmärrän yhteen kuuluvina tietoina tai sääntöinä, jotka ovat perusteltavia ja kattavia. Kaikki teoriat eivät ole mielestäni tieteellisiä teorioita. Menetelmä eli tiedonhankintatapa on minulle tärkeä. Koska olen myös luonnontieteilijä ensimmäiseltä tutkinnoltani, arvostan henkilökohtaisesti erityisesti tutkimustiedon yleistettävyyttä ja toistettavuutta. Olen laajojen tutkimusten ja kvantitatiivisten menetelmien kannattaja. En pidä esimerkiksi viiden henkilön päiväkirjoista tehtyä yhteenvetoa tieteelliseen tietoon rinnastettavana asiana, vaikka saadut tulokset sinänsä ovat arvokkaita. Vai olenko väärässä? 

Tiedekäsitykseen vaikuttaa myös se, millainen yhteys tieteellä ja etiikalla nähdään olevan. Näin ollen tullaan tämän esseen seuraavaan käsitteeseen, tutkimusetiikkaan. 

Näkökulmia tutkimusetiikkaan 

Tieteen etiikka on eräs soveltavan etiikan alue. Soveltavan etiikan ohella muita etiikan alueita ovat analyyttinen etiikka, joka tutkii moraalikäsitteiden merkityksiä ja moraaliväitteiden luonnetta, sekä normatiivinen etiikka, joka pyrkii muotoilemaan päteviä moraaliperiaatteita ja sääntöjä sekä tutkii sääntöjen perusteluja (Pietarinen & Launis 2002, 45). Soveltavassa etiikassa tieteen etiikalla tarkoitetaan tavallisesti tutkimuksen eri vaiheisiin tai tutkittavan kohteen luonteeseen liittyvien eettisten kysymysten tarkastelua. Tutkimuksen eri vaiheiden eettiset kysymykset ilmenevät esimerkiksi työn suunnittelussa, menetelmien valinnassa, aineiston kokoamisessa, luokittelussa tai julkaisemisessa. (Karppela 2006, 19). 

Tutkimusetiikka on tutkijoiden ammattietiikka, joka kattaa eettiset periaatteet, normit, arvot, hyveet, joita tulee noudattaa. Tutkimusetiikka merkitsee käytännössä periaatteita, jotka koskevat esimerkiksi hyvää tutkimuksen tekotapaa, aineiston hankintaa, aineiston käsittelyä, ja tulosten raportointia. Tarvitaan siis tutkimuseettisiä normeja, jotka ohjaavat tutkijoiden ammattikuntaa ja jotka pyrkivät vaikuttamaan tutkimustoimintaan edistämällä hyviä tieteellisiä käytäntöjä. (Karjalainen ym. 2002, Kuula 2006.) 

Millaiset asiat kuuluvat minun mielestäni tutkimusetiikan piiriin? Aiheita on monia. Toisinajattelu, geenitutkimuksen ongelmat, tutkijan vapaus ja vastuu, sotilaallinen tutkimus, koe-eläinten käyttö tutkimuksessa, vilppi tieteessä, biotekniikan riskit, tutkimusten kaupallinen hyödyntäminen ja tilaustutkimusten ongelmat. On siis selvä, että yhtenäisten ja kattavien eettisten sääntöjen laatiminen on vaikea. Toisaalta itse pohdin, että monessa asiassa rajoitukset estävät tutkimuksen ja sitä kautta tieteen kehittymistä. Kannatan geenitutkimusta, jonka esimerkiksi Launis (2007, 29) esittää eräänä tutkimuseettisenä ongelmana. Launis viittaa geenitutkimuksella ihmisalkioiden tuottamista tutkimustarkoituksiin. Itse vastustan eläinkokeita, joten tutkimuseettinen näkemykseni poikkeaa Launiksen näkemyksestään. Voisin rajata asian niin, että ne kokeet, joiden tuloksista hyötyvät vain ihmiset, täytyy tehdä ihmisillä tai siihen tarkoitukseen kasvatetuilla ihmissoluilla. Kuten voidaan huomata, tutkimuseettiset kysymykset ovat vahvasti arvoperustaisia ja –sidonnaisia.   

Hyviä tieteellisiä käytäntöjä pohtii Suomessa Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Se on asiantuntijaelin, jonka tavoitteena on tieteen sisäisen etiikan edistäminen. Neuvottelukunta on laatinut yhteistyössä suomalaisen tiedeyhteisön kanssa tutkimuseettiset ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausten käsittelemisestä. Yksi tieteellisen tutkimuksen eettisen hyväksyttävyyden sekä sen luotettavuuden ja tulosten uskottavuuden edellytys on, että tutkimus on suoritettu hyvän tieteellisen käytännön (good scientific practice) edellyttämällä tavalla. Millaiseksi hyvät tieteelliset käytännöt on määritelty, voi tarkemmin lukea osoitteesta http://www.tenk.fi/

Neuvottelukunnan laatimia tutkimuseettisiä ohjeita luonnehtii se, että ne pyrkivät määrittelemään hyvää tieteellistä käytäntöä monitieteisestä näkökulmasta. Ohjeiden tavoitteena on tieteellisen epärehellisyyden ennaltaehkäiseminen kaikissa tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa. Ohjeita voidaan noudattaa soveltuvin osin myös yritysten kanssa yhteistyössä tehtävässä tutkimus- ja kehitystyössä. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002, 1.) 

Käytännössä tutkimusetiikkaa tarvitaan tutkimuksen laadun varmistamiseksi. On kuvattu yhtensä kahdeksan yleistä eettistä vaatimusta: älyllinen kiinnostavuus, rehellisyys, tunnollisuus, vaaran eliminoiminen, ihmisarvon kunnioittaminen, sosiaalinen vastuu, ammatinharjoituksen edistäminen ja kollegiaalinen arvostus (Launis ym. 2002). Eri tieteenaloilla on omia eettisiä normistoja, jotka sisältävät yksityiskohtaisempia ohjeita esimerkiksi tutkijan ja tutkimuksen kohteen välisestä suhteesta. Näistä antavat lisätietoja muun muassa Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE), Biotekniikan neuvottelukunta (BTNK), tieteelliset seurat sekä eri ammattialojen järjestöt. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002, 1.) 

Seuraavassa lähestyn tutkimuseettisiä kysymyksiä Arja Kuulan (2006) kirjan Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys keskeisiä teemoja pohtien.  Kuula on toimintatutkimuksesta väitellyt sosiologi, joka toimii Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston arkistonhoitajana. Hänen vastuullaan ovat erityisesti kvalitatiiviset aineistot, joten työtehtävistään lähtöisin olevasta tarpeestaan hänen kirjansa käsittelee ihmisiä koskevien aineistojen hankintaa, käyttöä ja säilytystä humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Kirjan punaisena lankana on aineiston elinkaariajattelu. Kirjan lähtökohta pyrkii kirjoittajan sanoin sovittamaan yhteen tutkimuseettiset periaatteet suhteessa tutkittaviin, lainsäädännön asettamat reunaehdot tutkimukselle ja tieteen avoimuuden, testattavuuden ja koeteltavuuden periaate. Kirja on jaettu seitsemään päälukuun. Kirjan alussa esitellään tutkimusetiikan perusarvoja ja hyviä tieteellisiä käytänteitä. Valtaosa kirjasta käsittelee tutkimusaineiston hankintaa ja siihen liittyviä seikkoja. Viimeisen luvun Kuula suo tutkimustiedon anonyymisoinnille. 

Arja Kuula (2006) toteaa kirjansa johdannossa, että etiikka moraalisina valintoina ja päätöksinä kattaa koko tutkimusprosessin (kuten myös  Kvale 1996, 111). Eettisiä kysymyksiä voi liittyä tutkimuskohteen ja menetelmän valintaan, aineiston hankintaan, tieteellisen tiedon luotettavuuteen, tutkittavien kohteluun, tutkimustulosten vaikutuksiin tai tiedeyhteisön sisäisiin toimintaperiaatteisiin. Kuula huomauttaa kirjassaan, että eettisten normien tarve on yleensä ilmeinen silloin, kun kyseessä on jollakin tavalla epätavallinen toiminta. Kirjassa tarkastellaankin oman asiana arkaluonteisten tietojen keräämistä, aineistonkeruun portinvartijoita sekä lapsia ja muita erityisryhmiä tutkimuskohteina. Periaatteiden pohdinnan lisäksi kirjassa esitetään sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen aineistonhankinnan ja -käsittelyn perusasioita.

Eräs Kuulan (2006) kirjassa paljon käytetty käsite on tietosuoja. Tietosuojan tarkoituksena on suojata yksittäisiä ihmisiä heidän henkilötietojensa ei-toivotulta ja haitalliselta käytöltä. Myös tutkimuksissa lainsäädännöllä pyritään takaamaan henkilötietoja sisältävien tutkimusaineistojen asianmukainen kerääminen ja analysointi. Henkilötietojen keräämistä ja käsittelyä määrittää tarkimmin henkilötietolaki. Julkisuuslain pykälät 21§, 24§, 27§, 28§ ja 37§ määrittävät lailliset edellytykset saada rekisteriaineistoa tutkimuskäyttöön. Tutkijan vastuu on erityisen suuri käsiteltäessä arkaluonteisia asioita. Kuula (2006) suosittelee arkaluonteisuuden määrittelyn jättämistä tutkittaville itselleen, sillä on yksittäisestä ihmisestä ja myös ympäröivästä kulttuurista riippuvaista. Eritystä huomiota vaatii luottamuksella annettavien tietojen suojaaminen (emt., 109–109). Tutkimusetiikka-kirja antaa yksityiskohtaiset ohjeet niistä tavoista, joilla tutkittavia tulee informoida erilaisia aineistoja kerättäessä. 

Mahlamäki (2006) toteaa Kuulan kirjalle laatimassaan kirja-arviossaan, että henkilötietolaki käsitellään Tutkimusetiikka-teoksessa huomattavan yksityiskohtaisesti, mikä onkin perusteltua, sillä kyseisen lain kattamalle alueelle tullaan aina kun tutkimuksessa käsitellään henkilötietoja, joista muodostuu henkilörekisteri. Mahlamäki (emt., 2) mainitsee, että esimerkiksi elämäkerta sisältää henkilötietoja, vaikka siitä olisi poistettu ihmisten nimet. Joskus jää vaille huomiota, että rekisteriaineistot sisältävät hyvin usein tarkkoja tunnisteita kuten henkilötunnuksia ja nimiä. Rekistereiden analyysi edellyttää, että tunnisteet ovat aineistoissa mukana ainakin siihen saakka, kun jotkut erilliset rekisterit on yhdistetty. Tästä voidaan päätellä, miten helppo on hankkia puuttuvat tiedot henkilöstä, kun on saavutettu pääsy yhteen häntä koskevaan rekisteriin. 

Kuula muistaa pohtia myös erityisryhmin kuten lapset ja maahanmuuttajat informointiproblematiikkaa(2006, 147–153). Tutkittavien kohteluun kuuluu keskeisesti myös riittävä tiedottaminen tutkimuksesta. Kuulan (2006) kirja täsmentää joitakin yleisiä käsityksiä, joista tutkija saattaa luulla olevan tietoinen. Esimerkiksi tutkija on luvannut, että aineisto tulee vain haastattelijan ”omaan käyttöön” kyseisessä tutkimuksessa, mikä nykylainsäädännön mukaan tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilötietoja sisältävät aineistot on tutkimuksen valmistuttua hävitettävä. Kuula nostaa tutkimuseettiseen keskusteluun myös tutkijan peiteroolin (emt., 165–168). 

Toinen Kuulan (2006) kirjassa käsiteltävä keskeinen käsiteltävä laki on viime aikoine ehkä juuri digitaalisen median tiimoilta paljon puhetta herättänyt tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeudella turvataan tekijän taloudellisia ja moraalisia oikeuksia teokseensa. Tekijänoikeus on tutkimuksenteossa merkittävä niin lainsäädännöllisesti kuin tutkimuseettisestikin. Sen olennaisia puolia ovat viittausvaatimus siteeratun tai referoidun teoksen tekijään ja teoksen tekijän määrittäminen. Tekijänoikeuslain kanssa olen tekemisissä päivittäisessä työssäni ja tältä osin Kuulan kirjassa ei ollut minulle merkittävästi uutta asiaa. 

Artikkelissaan Tarvitaanko tutkimusetiikan tarkistusta Kuula (2008) pohtii kirjassaan esiin nostamiaan asioita uudemman kerran. Olisiko mahdollista, että Kuulan ajatusten taustalla on pohdinta tutkijan sosiaalisesta vastuustaan? Filosofisessa kontekstissa tarkasteltuna tutkijan vastuulla on kolme merkitystä: kausaalinen, oikeudellinen ja moraalinen. Kuula näyttäisi vetoavan kirjoituksissaan kaikkiin kolmeen vastuuseen. Verhoog (1980, 130), jonka kirjoituksia Kuula ei näytä käyttäneen omien pohdintojen lähteenä, katsoo, että tutkijan sosiaalinen vastuu voidaan jakaa kolmeen osaan sillä perusteella, mille taholle tutkija on vastuussa työstään. Niitä tahoja ovat tutkimuskohde, tiedeyhteisö ja yhteiskunta. Vastuu tutkimuskohteelle ja tiedeyhteisölle liittyvät hyvään tutkimuskäytäntöön ja tiedeyhteisön sisäisiin normeihin. Kolmas vastuu liittyy tutkimustuloksiin ja niiden yleistämiseen ja soveltamiseen yhteiskunnassa. Jotkut pitävät tutkijaa osavastuullisena tutkimustulosten käytöstä ja soveltamisesta. Myös Kuula (2206) ja Lötjönen (1999) asettavat tutkijan suurempaan vastuuseen kuin itse näkisin tarpeellisena. Myös Gadamer (2004, 12) kirjoittaa, että tutkijan on tiedettävä ja kannettava vastuu siitä, mitä hänen sanansa saavat aikaan. Kirjoittaa viittaa tällä totuuden käsitteeseen, johon tutkijan julkilausumia usein verrataan. Miten laaja ja millainen tutkijan vastuu on, on siis olemassa hyvin erilaisia käsityksiä. Klassisena esimerkkinä tutkijan sosiaalisesta vastuusta tuodaan aina atomipommin käyttö toisessa maailmansodassa. 

Oma mielipiteeni on, että kysymykset tutkimuksen seurauksista ja tutkimuksen suhteesta inhimillisiin päämääriin eivät kuulu tutkijan vastuuseen. Jos toisin olisi, niin minkäänlaista tutkimusta ei voitaisi tehdä, koska tutkimustulosten käyttöä ei voida käytännössä hallita. Olen täysin samaa mieltä Kuulan kirjassaan (2006) ja artikkelissaan (2008) pohdittavista asioista ja en vähättele niitä. Oman tutkimuksen kannalta lainsäädäntöä katsomatta asiat jäivät kuitenkin kaukaiseksi. Oma tutkimukseni ei sisällä mitään sellaista tietoa tutkittavista, jota he eivät käsitykseni mukaan haluaisi kertoa julkisesti. Uskon, että opetustilanteessa käyty keskustelu tutkittavasta verkko-oppimisympäristöstä olisi tuottanut samanlaisen tutkimustuloksen kuin nimetön tutkimuskysely. Pohdin enää yhtä asiaa: miksi Kuulan (2006) kirjan lähteenä ei ollut Kvalen kirjoituksia? Mielestäni Kvalen (1996) kirjalla on yllättävän monia yhtymäkohtia Kuulan näkemyksiin. 

Validiteetti, reliabiliteetti ja tutkimustulosten yleistäminen

Tieteenfilosofisten valintojen kautta päästään käsittelemään esseen seuraavaa aihetta, tutkimuksen pätevyyttä. Tieteenfilosofisilla valinnoillaan tutkija tekee erilaisia perusoletuksia, alkuoletuksia ja taustasitoumuksia. Nämä valinnat vaikuttavat suoraan siihen, oikeuttavatko käytetty aineisto, tutkimusmenetelmät ja saadut tulokset esitetyt väitteet ja voidaanko nähdä tutkimustulosten olevan yleistettävissä laajemminkin. Kyse on ensinnäkin validiteetista, joka ilmaisee sen, miten hyvin tutkimuksessa käytetty mittausmenetelmä mittaa juuri sitä tutkittavan ilmiön ominaisuutta, mitä on tarkoitus mitata. Reliabiliteetilla taas otetaan kantaa siihen, ovatko tulokset sattumanvaraisia tai saadaanko samanlaiset tulokset tutkimusta toistaessaan. (Alkula 2002, 88–99.) Tutkimustulosten on oltava valideja sekä reliaabeleita ennen kuin tulosten yleistämistä voidaan pohtia. Akateemisen yhteisön toiminta tietävänä yhteisönä on puolestaan yksi tieteellisen tiedon pätevyyden takaaja (Lapin yliopisto, tutkijakoulu).

Tutkimuksen pätevyyden lisäksi puhutaan mittarin luotettavuudesta. Alkula ym. (2002, 89) kirjoittavat, että reliaabelius ja validius (huomaa erilaiset käsitteet!) muodostavat yhdessä mittarin kokonaisluotettavuuden. Validius määritellään yleensä mittarin kyvyksi mitata täsmälleen sitä, mitä on tarkoitettu mittaamaan. Kirjoittajat nostavat validiusproblematiikan keskeiseksi asiaksi jo mittarin suunnitteluvaiheessa, joka alkaa käsitteiden operationalisoinnilla. Korkeakaan reliabiliteetti ei takaa välttämättä korkeaa validiteettia, mikäli operationaalistaminen ei ole ollut huolellista (Hirsjärvi 1983, 200-201).

Ihmistieteissä ei kuitenkaan voida aina päästä kiistattomaan vastaavuuteen havaintojen kanssa. Perusedellytys tutkimuksen luotettavuudelle on se, että tutkimus on tehty tieteelliselle tutkimukselle asetettujen kriteerien mukaan. Mittausvirheitä voi sattua tiedonkeruun tai aineiston käsittelyn aikana, mittarin heikkouden tai vaikeasti operationalisoitavien käsitteiden takia. Ketokivi (2009, 43) kirjoittaa, että empiirinen käsite on melko vaivattomasti ja yksiselitteisesti empiirisesti todennettavissa, kun taas teoreettinen käsite täytyy kääntää havaintojen tasolle ja operationalisoida. Teoreettisen käsitteen muuttamisen yhteydessä empiiriseksi käsitteeksi on mahdollista tehdä määrittelyvirhe ja mittauksessa edellä mainitun lisäksi mittausvirhe.

Virheet voivat olla myös inhimillisiä. Omassa tutkimuksessani läsnäoloani tutkijana ja tutkittavan verkko-oppimisympäristön rakentajana voidaan nähdä sekä hyvänä että huonona asiana. Tutkijan aktiivinen mukana olo laadullisessa tutkimuksessa nähdään positiivisena asiana. Erityisesti etnografisessa tutkimuksessa eläytyminen edellyttää, että havainnoiva tutkija on osa tutkimaansa kontekstia, kulttuuria (Altheide & Johnson 1998, 285). 

Validiteetin arviointia laadullisessa tutkimuksessa a la Steiner Kvale 

Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia arvioidaan eri tavoin. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkijaa kiinnostavat tunnusluvut ja otannan edustavuus. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa lähdetään tutkijan subjektiivisesta läsnäolosta ja inhimillisestä toiminnasta. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on tietyn näkökulman esitteleminen ilmiöstä. Tämän opintojakson suosituskirjallisuuteen kuuluvat Steinar Kvalen laadullista tutkimusta käsittelevät kirjoitukset, joihin perehdyn seuraavaksi. Kvalen tavoitteena näyttää olevan laadullisen tutkimuksen pätevyyden perusteleminen. Hän pohtii, miksi laadullisia arviointi- ja tutkimusmenetelmiä pidetään usein epäluotettavina ja subjektiivisina, jopa epätieteellisinä (Kvale 1989, 73) ja pyrkii selittämään, miksi asiat eivät ole niin. Mitä validiteetti esimerkiksi tarkoittaa psykologian kontekstissa Kvalen sanoin?

In psychology, validity became linked to psychometrics, where the concurrent and predicative validity of the psychological test were declared in correlation coefficients, indicating correspondence between test results and some external criteria (Kvale 1996, 238).

Kvale (1989, 76) kirjoittaa tieteenfilosofista relativismia pohtiessaan, että jokaisella eri yksilöillä on oma kokemuksensa ja totuutensa. Tällä kirjoittaja näyttäisi perustelevan kvalitatiivisen tutkimuksen vastaavan todellisuutta. Kvale (1989, 1996) painottaa selvästi tiedon kontekstuaalisuutta ja sitä, että tieto on arvosidonnaista, paikallista ja tutkijan näkökulmasta riippuen. Sitä ei pitäisi nähdä virheenä eikä ongelmana. Esimerkeissään Kavale viittaa usein haastatteluilla hankittavaan tietoon. Kvale (1996, 232) kirjoittaa haastattelututkimuksiin viitaten, että postmodernin ajattelun mukaan tietoa voidaan pitää haastatteluissa sosiaalisesti konstruoituna todellisuutena. Näkemys vastaa sosiaalista konstruktivismia ja sen tietokäsitystä (joka on saanut myös kritiikkiä, ks. Skeptikko-lehti 3/2009). 

Kvale (1989) esittää, että validiteettia tulisi arvioida kolmella osa-alueella. Myöhemmin Kvale (1996, 237) esittää seitsenportaisen koko tutkimusprosessin luotettavuutta koskevan kriteeristön, joka sisältää tutkimuksen teemoittelun, tutkimuksen suunnittelun, haastattelun, litteroinnin, analysoinnin, luotettavuuden  ja raportoinnin tarkastelun ja arvioinnin. Minkä tahansa laadullisen tutkimuksen arviointikriteerejä olisi kolme (validity as the quality of craftmanship, validity as communication, validity as action) (Kvale 1996, 241). Eesitetyn mallin mukaan ensimmäiseksi tulisi seurata tutkijan aineiston käsittelytapoja. Aineiston tarkastelun tulisi kulkea käsi kädessä tutkimuskysymysten kanssa. Kvale näkee ensimmäisen osa-alueen validiteetin uskottavuutena ja tutkijan taitona käsitellä aineistoa. Laadullinen tutkimus on siis tutkijan persoonallinen tuotos, jossa on nähtävissä tutkijan kyky käsitellä tieteellistä tietoa. Kyvykkyys näkyy kolmena eri tutkimisen aspektina, joita ovat tarkistamisena, kyseenalaistamisena ja teoretisointina.  

Toiseksi tutkimuskysymysten tulisi integroitua tutkijan toimintaan johtopäätösten esittämiseen asti. Alkula ym. (2002, 27) tukevat tätä ajatusta: ”Ongelmanasettelu liittyy aina johonkin keskusteluun ja tutkimuksen tulosten pitäisi omalla painollaan jatkaa tällaista keskustelua. Analyysissa tutkijan tulisi kyetä kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan ja tuloksiaan uudelleentarkistuksilla. Kyseenalaistaminen toteutuu kysymyksillä mitä ja miksi, jonka jälkeen voidaan kysyä miten. Tutkimuksen validiteetin arviointi riippuu Kvalen (1989, 78) mukaan tutkijan mitä-kysymyksestä. Kvalen (1989, 78-81) miten-kysymykseen liittyy lisäkysymys: olisiko toinen tutkija voinut päätyä samoihin johtopäätöksiin tulkitsemalla samaa aineistoa? Myöhemmin Kvale (1996, 236) tarkentaa, että esimerkiksi fenomenografisessa tutkimuksessa kuvauskategoriat ovat tutkijan luomia, joten muiden tutkijoiden ei voida ajatella nostavan aineistosta esiin samoja kategorioita tutkimustulosten pysyvyyden osoittamiseksi. 

Kvalen (1989, 83-86) validiteetin kommunikatiiviseen osa-alueeseen liittyy käsitys tutkimuksen tuottamasta tiedosta ja pätevyyden arvioinnista vuorovaikutuksesta muun tutkijakunnan ja tutkimusraportin lukijoiden kanssa. Tulosten pätevyyttä testataan Kvalen mukaan myös dialogissa aikaisemman kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksen tuottaman merkityksen pätevyyttä arvioidaan lukijoiden lisäksi tiedeyhteisön parissa. Tähän liittyy näkemys tieteen itseään korjaavasta luonteesta. (Kvale 1989, 86-89.) 

Onnistuneesta tutkimuksesta kertoo myös se, mitä tietoa tutkittavasta kohteesta lopuksi saatiin. Kolmas validiteetin arvioinnin alue on pragmaattinen. Mikäli tutkimuksella saatiin uutta tietoa, miten sitä tietoa voitaisiin hyödyntää? (Kvale 1989, 73-93.) Validiteetti ei liity pelkästään metodologisiin kysymyksiin, vaan ne lisäksi herättävät teoreettisia lisäkysymyksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Kvale 1989, 78-81.) Kuten jo ilmeni, Kvale ei siis käsitä tutkimustulosten yleistämisellä sitä, mihin esimerkiksi pyrin omalla kvantitatiivisella tutkimuksellani. Totuutemme ovat hieman erilaisia, mutta tietyissä tutkimusolosuhteissa, kuten esimerkiksi pro gradu tutkielmaani tehdessäni, Kvalen opit olisivat olleet hyvin tarpeellisia. Kvale (1996, 245) näkee totuuden saavuttamisen dialogisen ja kommunikatiivisen validoinnin tuloksena, ja se totuus on kontekstisidonnainen. Rakentamamme totuudet ovat olemassa tietyille yhteisöille tietyissä paikoissa rajoitetuissa historiallisissa olosuhteissa.

In a positivist philosophy knowledge became a reflection of reality: there is only correct view of the independent external world, and there is ideally a one-to-one correspondence between elements in the real word and our knowledge of this word (Kvale 1996, 239).

Määrällisessä tutkimuksessa vakiintuneet mittarit eivät sovellu laadulliselle tutkimukselle sellaisenaan ja päinvastoin, vaikka määrällisessä ja laadullisessa tutkimuksessa on tarkasteltava samoja luotettavuuteen kuuluvia osa-alueita kuten aineistonkeruuta ja sen analysointia (Altheide & Johnson 1994). Seuraavassa pohdin tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia käyttäen esimerkkinä omaa työn alla olevaa väitöskirjatutkimustani.

Feedback

anonymous profile picture
khiladi Kumar

For straightforward Packers and Movers Chennai services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-chennai/
For reliable Packers and Movers Noida services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-noida/
For amazing Packers and Movers Navi Mumbai services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-navimumbai/
For extraordinary Packers and Movers Thane services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-thane/
For astounding Packers and Movers Ghaziabad services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-ghaziabad/
For awesome Packers and Movers Faridabad services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-faridabad/
anonymous profile picture
khiladi Kumar

For interesting Packers and Movers Pune services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-pune.html
For marvelous Packers and Movers Bangalore services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-bangalore.html
For agreeable Packers and Movers Hyderabad services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-hyderabad.html
For pleasurable Packers and Movers Mumbai services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-mumbai.html
For satisfying Packers and Movers Gurgaon services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-gurgaon.html
For graceful Packers and Movers Delhi services:-
http://www.moveby5th.in/packers-and-movers-delhi.html

anonymous profile picture
khiladi Kumar

For magnificent Packers and Movers Bangalore services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-bangalore/
For irreproachable Packers and Movers Gurgaon Services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-gurgaon/
For faithful Packers and Movers Delhi services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-delhi/

anonymous profile picture
khiladi Kumar

For impressive Packers and Movers Pune services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-pune/
For attractive Packers and Movers Hyderabad services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-hyderabad/
For trustworthy Packers and Movers Mumbai services:-
http://www.movers5th.in/packers-and-movers-mumbai/
anonymous profile picture
Super Mario Run HAck
http://www.supermariorunhackscheats.net/

Your artical is to good,Hello friends if you want to hack the super mario run .Get Unlimited Coins,Lives And Unlock All The Levels,
anonymous profile picture
Super Mario Run HAck Coins
http://supermariorunhacks.de/

Super Mario Run Hack To Get Unlimited Coins and Lives